Huomasin juuri syntymäpäivilläni, että kaksi lapsetonta kaveriani katsoivat minua silmät pyöreinä selittäessäni imetysvaatteiden saloista ja tolkuttomista hinnoista, mitä näistä saa maksaa, jos uutena ostaa. Nämä raukat olivat vain kommentoineet, kuinka näppärältä kyseinen vaate vaikuttaa imetyskäytössä, kun minä jo hyökkäsin päälle. Silti joka ilta koen suurta iloa ja tyytyväisyyttä pukiessani ylle nettikirpputorilta löytämäni yöimetyspaidan. Olen aina ollut kylmänarka, eikä vaatteiden ylös keriminen ole todellakaan minun juttu.
Jos joku kysyy minulta kestovaippailusta, läpätän iloisesti valinnastani pitkät pätkät, kunnes huomaan vastapuolen tylsistyneen ja katuvan kysymystään. "Muista sitten, ettet rasita itseäsi liikaa!", on kommentti, jonka olen kuullut useammin kuin kerran sukulaisiltani. Tuomitkoon maailma tai sitten ei, niin en koe että kestovaippailusta olisi mitenkään suuremmin vaivaa. Välillä illalla on useampi vaippa viruttamatta odottelemassa houkuttelevassa jätskirasiassa hoitopöydän vieressä ja välillä kaikki on huuhdeltuna kuivumassa langalla pyykkikorissa. Kotini ei haise eritteelle, eikä likaisia vaippoja roiku kuivumassa ympäri asuntoa. Kysykää uudestaan, kun meidän neiti on aloittanut kiinteiden syömisen kunnolla maistelun sijaan, mutta tällä hetkellä suhteeni kakkaan on neutraali. Sitä tulee ja se pestään. Pesenhän minä neitosen pyllynkin.
Elämä ja asenne siihen on muuttunut niin paljon viimeisten kuukausien aikana. Yhtäkkiä elämän tärkeysjärjestys saikin valtavan muutoksen, pienen käärön ilmestyttyä syliin synnytyssalissa. Typy kasvaa ja kehittyy vauhdilla, mutta niin kehityn minäkin äitinä. Äitiys taitaa olla koko elämän kattava projekti, vastaten aina uusiin kehittyvän lapsen tarpeisiin. Eniten ajasta ennen lasta kaipaan kaikkein eniten mahdollisuutta mennä nukkumaan juuri silloin, kun itseä väsyttää.
Kiinnostavaa olisikin tietää, onko muilla tullut eteen tilanteita arjessa, jossa sinua askarruttavat asiat eivät vain kiinnosta muita? Mitä te muut kaipaatte ajasta ennen lapsiarkea?
